Sosionomiharjoittelijan mietteitä leirityöstä
Sosionomiopiskelijana suoritan viimeistä harjoitteluani Parasta Lapsille -leiritoiminnassa. Joku saattaisi luulla, että olen ”vain” opiskelija ja seuraan toimintaa sivusta. Totuus on päinvastainen. Opiskelijana olen yksi ohjaajista Näe hyvä mussa-leireillä, joka tuo mukanaan sekä paljon vastuuta että oppimismahdollisuuksia. Olen mukana leirin suunnittelussa, toteutuksessa ja purussa. Minun ideoitani ja havaintojani otetaan avoimesti vastaan. Saan ohjata ryhmiä toisten ohjaajien rinnalla tai jopa yksin. Koen, että minuun ja taitoihini luotetaan. Minä olen yksi ohjaajista.
Ohjaajatiimi on monipuolinen: mukana on työntekijöitä, opiskelijoita ja vapaaehtoisia. Jokaisella on oma tausta, mikä tuo mukanaan ainutlaatuisia ominaisuuksia ja taitoja. Yksi tavoitteistani onkin luoda yhteisymmärrystä näin monipuolisessa tiimissä. Tavoite onkin osoittautunut hyvin helposti, sillä kaikki otetaan mukaan leirin prosessin eri osiin, mikä luo tietoisuutta ja ennen kaikkea avointa vuorovaikutusta. Ei ikinä tarvitse pelätä, ettei tulisi kuulluksi tai jäisi ilman tietoa. Tiimissä luodaan niin fyysisesti kuin henkisesti tila, jossa jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Minun tavoitteisiini kuuluu myös mm. ryhmäyttämistä. Erityisesti silloin kun toin tämän tavoitteen esille, minulle on annettu hyvin tilaa ja mahdollisuuksia työstää tavoitetta. Tämä on mielestäni merkki hyvästä tiimistä. Annetaan jokaiselle mahdollisuus kehittyä siinä missä haluaa tai on tarve kehittyä. Sen lisäksi hyödynnetään jokaisen erityiset taidot ja mielenkiinnonkohteet. Jokainen ohjaaja tuo leirille ainutlaatuista kokemusta ja toimintaa, mikä rikastaa niin tiimiä kuin leiriarkea.
Olen ollut vasta kahdella leirillä ja edessä on vielä kolme leiriä, mutta nyt voin jo sanoa, että olen saanut harjoittelusta paljon kokemuksia ja muistoja. Leiriarki poikkeaa huomattavasti muusta työkokemuksestani, sillä tässä ollaan läsnä koko viikonlopun ajan. Tilanteita ja toimintaa on jatkuvasti. Vaikka välillä leiriarki tuntuukin kiireiseltä, pyrin löytämään aikaa pysähtymiselle lasten kanssa. Pyrin tutustumaan lapsiin ja varmistamaan, että he tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Oppimisen ei tarvitse aina olla luentosalissa istumista, vaan se voi myös olla piirustushetki lasten kanssa.
Onnistumisia näkyy suoraan leiriarjessa. Se, kuinka saa sekä tiimin että lasten luottamuksen. Se, kuinka lapset ystävystyvät ja ryhmä muodostuu. Se, kuinka lasten taidot kehittyvät pitkin leirejä. Se, kuinka myös ohjaajat keskenään kehuvat toisiaan. Se, kuinka lapset itsekin alkavat kehumaan toisiaan. Se, kun lapsi tulee halaamaan ennen kotiin lähtöä. Leirin arki on täynnä niitä pieniä iloja, joissa tajuaa että jotain on tehty oikein ja omilla teoilla on positiivista vaikutusta muihin.
Aisha Prévost